Suomen pelätyimmäksi rikolliseksi tituleerattu Lauri ”Late” Johansson ajautui pahaan rikoskierteeseen ja murhasi kolme miestä. Elämän suunta muuttui sellissä, yön yksinäisyydessä.

Jouduin 13-vuotiaana muuttamaan pois kotoa. Alkoholisti-isäni oli vuosikaudet pahoinpidellyt sekä minua että äitiäni, kun oli päissään. Sitten hän ei enää pärjännyt minulle. Olisin varmaan tappanut hänet hiilihangolla, mutta äiti ehti väliin ja passitti minut pian sen jälkeen perhetuttumme luo asumaan. Kylillä päädyin linnajätkien ja kylän juoppojen seuraan. En käynyt koulussa kuin syömässä. Löin opettajaakin, ja käytöksestä sain peruskoulun päätteeksi nelosen. Todistuksen keskiarvo nousi 4,6:een siksi, että liikunnasta tuli yhdeksikkö. Kun olin 14-vuotias, minut pistettiin kolmeksi päiväksi putkaan ilman virikkeitä. Se söi nuorta miestä. Väkivaltarikoksia aloin tehdä 16-vuotiaana. 1980-luvulla järjestelin ja tehtailin omaisuusrikoksia sekä opettelin huumekaupan. Elinkautinen vankilatuomioni tuli 2001, jolloin jäin murhasta kiinni. Vuonna 2007 valvoin taas yhtenä yönä vankilassa miettien elämääni ahdistuneena ja epätoivoisena. Tajusin joutuvani helvettiin, jos sillä hetkellä kuolisin. Jos itse päättäisin päiväni, osoite olisi sama siinäkin tapauksessa.

Vain yksi oljenkorsi oli käyttämättä. Itkin ja polvistuin rukoukseen. Pyysin Jeesukselta syntejäni anteeksi ja myös koin, että Hän antoi ne anteeksi, kun mieleeni tulvi ihmeellistä rauhaa ja suurta kiitollisuutta. Tiesin heti, mitä minun piti aamulla tehdä, kun sellin ovia tultiin avaamaan: tunnustaa poliisille vuosina 1992 ja 1998 tekemäni murhat, jotka olivat tunnollani ja selvittämättä. Sen tehtyäni pääsin pian eristyssellistä sellaiselle vankilan osastolle, jolla saatoin sunnuntaisin osallistua jumalanpalvelukseen. Tuplasin ”säteilyannoksen”, kun liityin vankien raamattupiiriin. Jumala pelasti minut syvältä, mutta niinhän Hän tekee jokaiselle, joka ottaa Hänet vastaan. Olen varma, että äitini on rukoillut minun ja viisi vuotta nuoremman veljeni puolesta. Kun olimme pieniä, hän luki meille Levolle lasken Luojani -iltarukousta. 5–6-vuoden iässä kävin pyhäkouluakin. Kun tulin uskoon, 15 vuotta kestäneet painajaiset murhista loppuivat. Kävin vankilassa lukion ja kirjoitin ylioppilaaksi. Ruotsista irtosi toiseksi korkein arvosana!

Naarajärven vankilan traktorihommista sain kiittävä työtodistus. Nyt olen vapaa, kristitty mies, jolla on kiva koti ja ihana vaimo. Meidät vihittiin reilut kaksi vuotta sitten. Olen saanut kuitatuksi velkani ja ulosottoni. Olen päässyt toimittajaksi kristillisen radiokanavan Ex-Criminals-ohjelmaan puhumaan yleisöille kokemuksistani ja kertomaan käänteistäni elämänkertakirjassani. Olen kiitollinen myös Suomen yhteiskuntajärjestelmästä, joka antaa vangille mahdollisuuden. Suinkaan kaikissa maailman maissa näin ei ole. Ansaitsin tempuistani ne tuomiot, jotka minulle langetettiin. Lähes kaikki ”entisen elämäni” tutut ovat kuolleet rikoksen uhrina tai yliannostukseen, tehneet itsemurhan tai kadonneet selittämättömästi. Elävien kirjoissa olevista taas moni juoksee rahan ja elintason perässä miettimättä elämän perimmäistä tarkoitusta, valitettavasti. Nuorena olin intohimoinen nyrkkeilyn harrastaja, mutta SM-kisat jäivät väliin, kun jouduin lusimaan. Vuonna 2022 olen paikannut menetyksiä voimanostossa, EM-tasolla. Kotimaan ikämiessarjoista on kolme pronssia, kaksi hopeaa ja yksi kulta. Elämäni tärkeimmän kilpailun voitti kuitenkin Jumala vuonna 2007 pienessä vankilan poterossa.