Isän olympiamitali kiilteli niin kauniisti, että se motivoi tyttären urheilijaksi. Nyt Laura Salminen tähtää nykyaikaisessa viisiottelussa maailman huipulle isänsä Veikko Salmisen valmennuksessa.

Kun olin lapsi, isäni puhui kokemuksistaan kilpaurheilijana. Hän ei kuitenkaan kovasti minua sille tielle kannustanut, koska tiesi sen vaativuuden. Myös äitini on aina ollut liikunnallinen. Hänen kannustamanaan lähdin 6-vuotiaana uintitreeneihin ja vuoden päästä juoksemaan kilpaa. Ne antoivat hyvän pohjan nykyaikaiseen viisiotteluun, jossa isänikin aikanaan menestyi. Nyt siinä ovat lajeina uinnin ja juoksun lisäksi esteratsastus, kalpamiekkailu sekä ampumajuoksu.

Menestyminen vaatii monitaitoisuutta ja omistautuneisuutta, koska treenattavia lajeja on noinkin monta. Vuonna 2012 putosin Lontoon olympialaisista niukimmalla mahdollisella tavalla. Olin kerännyt karsintakilpailuissa aivan saman pistemäärän kuin liettulainen urheilija. Lopulta hän kuitenkin sai viimeisen olympiapaikan paremman MM-kisatuloksensa perusteella. Minua usko on auttanut käsittelemään ja selättämään pettymyksiä, joita urheilija väistämättä joutuu kohtaamaan. Tulin uskoon kristillisellä lastenleirillä 9-vuotiaana. Oma veljeni kertoi Jeesuksesta minulle jo silloin, kun olin 3½-vuotias. Vanhempani siunasivat minut ja isoveljeni aamuisin kouluun. Illat päättyivät turvalliseen iltarukoukseen.

Yhdessä perheeni kanssa olen lukenut Raamattua ja laulanut hengellisiä lauluja. Tämä kaikki on ollut yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Itselleni on ollut vahvistavaa nähdä, miten monet huippu-urheilijat antavat kunnian menestyksestään Jumalalle. Minäkin puin päälleni Jesus loves you (Jeesus rakastaa sinua) -paidan, kun vuonna 2003 voitin nuorten Euroopan mestaruuden Bulgarian Varnassa. Nyt tavoitteeni on päästä olympialaisiin ja menestyä. Pidän kilpailurheilua kutsumusammattinani, johon Jumala antaa voiman ja tarkoituksen. Luotan siihen, että saavutan unelmani Hänen kanssaan. Jos niin ei kävisikään, ajattelen Hänellä olevan suunnitelmissa minulle jotain vielä parempaa! Isäni on ollut valmentajani lapsuudestani saakka. Aloitamme treenit aina rukoillen.

Pyydämme viisautta Jumalalta harjoituksiin – onhan Hän alun perin luonut ihmiseen keuhkot, verenkiertoelimistön, lihakset ja hermoston. Toki käytämme hyväksi myös liikuntatieteen löydöksiä hyvien tulosten saavuttamiseksi. Vaikka urheilu vie ajastani suurimman osan, tärkeintä on usko Jeesukseen. Se antaa elämälleni suunnan ja tarkoituksen sekä turvallisuuden. Luotan siihen, että Hän ohjaa elämääni parhaalla mahdollisella tavalla ja vie kerran perille taivaan kotiin asti. Jumala antaa merkityksen kaikkeen elämässä. Siksi tahdon iloiten urheilla Hänen voimassaan ja Hänen kunniakseen.

Olen luonteeltani sellainen, että yritän tehdä kaiken mahdollisimman hyvin ja täydellisesti, tiptop-tyyliin. Ja sellainen on myös urheilijan osa – suorittaa ja tehdä, sitkeästi. Usko ei sen sijaan ole suorittamista. Se on lahja, jonka Jeesus antaa jokaiselle sitä haluavalle. Hän suo ihanasti kaikille ihmisille omanlaisia lahjoja ja kykyjä. Niitä saamme käyttää itsemme ja toistemme iloksi. Se on mielessäni, kun paraikaa opiskelen liikuntaneuvojaksi huippu-urheilijoille räätälöidyssä koulutuksessa.