Brasilialainen Roberto menetti 13-vuotiaana tulevaisuuden toivonsa ja kykynsä unelmoida, kun hänen äitinsä kuoli äkillisesti. Isä menehtyi neljä vuotta myöhemmin. Sitten elämään ilmestyi suomalainen Annamari.

Toivuin vanhempieni kuolemasta hyvin hitaasti. Tuli päiviä, jolloin tahdoin vain nukkua. Lisäksi pelkäsin asua talossa yksin. Brasiliassa on varsin yleistä, että koteja ryöstetään öisin. Kotimaassani ei ollut psyykkisen tuen antamisen kulttuuria. Katselin ikäisiäni nuoria ja mietin, kunpa minullakin olisi vielä vanhemmat, joille olisin rakas. Päässäni pyöri koko ajan kysymys: Miksi minulle kävi näin? Sillä hetkellä ei auttanut kristillisen kodin perintö. En luottanut enää Jumalaan enkä uskonut, että Hän voisi mitenkään toteuttaa haaveitani – sitäkään, että voisin opiskella Lontoossa. Pidin Jumalaa pahana pomona, joka lateli totuuksiaan valtaistuimeltaan.

Päädyin kuitenkin hengelliseen tilaisuuteen kuuntelemaan puhujaa, joka vakuutti Jumalan olevan kiinnostunut unelmistamme. Mies kehotti kirjoittamaan ne paperille ja pyytämään niille Jumalan siunausta. Vähän vitsilläkin laadin listan, millaisen vaimon tahtoisin. Hän soittaisi pianoa ja olisi vuoden tai parin minua nuorempi. Hänellä olisi vaaleat hiukset ja meren väriset silmät. Hän olisi kotoisin maan ääristä. Hän rakastaisi Jumalaa enemmän kuin mitään muuta, edes minua. Ihmeellisten käänteiden jälkeen pääsin raamattukouluun Lontooseen, jossa tapasin tismalleen listani mukaisen naisen, Annamarin!

Jostain syystä Jumala halusi osoittaa rakkautensa minulle kaikki kriteerini toteuttaen, ja vielä enemmänkin. Se oli todella suuri tapaus elämässäni. Käsitykseni Jumalasta muuttui. Hän ei ollutkaan paha, vaan rakastava isä. Muutimme 2006 Annamarin kanssa pysyvästi Suomeen kolme vuotta avioitumisemme jälkeen. Olimme juuri valmistuneet pastoreiksi. Nyt meillä on kolme ihanaa lasta. Jo Englannissa asuessani pääsin laulamaan ja esiintymään kristillisissä tapahtumissa tuhansille ihmisille, mm. Royal Albert Hallissa sekä Wembleyn areenalla. Suomen tv:ssä esiinnyin vuosina 2018 ja 2021 The Voice of Finland -kisassa Sara-tyttäreni innoittamana. Hän oli puolestaan edennyt kokkaustaidoillaan Junior MasterChef -ohjelmaan. Vuonna 2016 lomailin Ruotsin laivalla lasteni kanssa. He olivat innokkaasti pyytäneet jotain yhteistä, kivaa tekemistä, kun Annamari oli lähtenyt reissuun Yhdysvaltoihin.

Karaokessa lauloin Jumalasta, joka nostaa meidät harteilleen, You raise me up. Sen jälkeen kiirehdin kohti hyttiä laittamaan lapsiani nukkumaan. Luokseni kuitenkin juoksi nainen, joka halusi kertoa minulle tilanteestaan. Hän oli tullut risteilylle tehdäkseen siellä itsemurhan. Karaokebaarissa hän oli päättänyt nauttia viimeisen drinkin. Kuunneltuaan lauluani hänen mielensä oli muuttunut. Toivo tulevaisuudesta oli herännyt ja hän olikin päättänyt jatkaa elämäänsä. Yllätyin ja vaikutuin niin, etten osannut sanoa oikein mitään. Nainen kuitenkin vakuutti, ettei minun tarvinnut olla hänestä huolissaan. Hän sanoi ymmärtäneensä laulun sanoman – sen, että Jumala auttaa, on aina tukena ja antaa elämään merkityksen. Jos nyt voisin tavata itseni 13-vuotiaana, halaisin lämpimästi nuortamiestä ja sanoisin hänelle: Voit luottaa Jumalaan täysin. Hän on hyvä. Jokaiselle.