Rautakansleri juhlii uudella kisa-areenalla jo viidettä arvokisakultaa jääkiekon taustavaikuttajana. Toiset pitävät häntä kovaotteisena, maineensa veroisena rautakanslerina, toiset nallekarhuna. Pehmeällä puolella on vakaa usko Jeesukseen ja rukouksen auttavaan voimaan.

Elämässäni on ollut paljon hienoja hetkiä, mutta myös koettelemuksia ja hankalia hetkiä. Isäni kuolema oli kaikista raskain. Hän oli esikuvani. Omakin kuolema oli lähellä. Sitä on puitu paljon julkisuudessakin. Se hetki oli kammottava, kun Teemu Selänteen ralliauto oli ilmassa tulossa suoraan kohti. Sain sen verran käännettyä autoa, että Teemu ei tullut lasista sisään, vaan osui puolittain minun kylkeeni. Olin tajunnan rajamailla enkä päässyt autosta pois. Teemun auto paloi vieressä. Palan tänne autoon, ajattelin. Loukkasin käteni ja jalkani, mutta Luoja varjeli, ettei pahempaa tapahtunut. Koen, että Jumalan varjelus ja siunaus ovat olleet läsnä koko minun elämäni lapsuudestani saakka.

Meillä oli uskovaisia sukulaisia. Sitä kautta äitini tuli meistä ensimmäisenä uskoon. Minulla oli maailman kiltein äiti, joka jätti esimerkillään meille ison perinnön. Isäni oli pitkän sotareissun käynyt. Hänellä oli alkoholiongelma, mutta hänkin tuli uskoon, kun äiti sai hänet mukaansa helluntaiseurakunnan tilaisuuteen.

Minä itse olen syntynyt Kaanaanmaassa, Raisiossa. Vanhempieni tultua uskoon meistä lapsistakin tuli aktiivisia seurakunnassa kävijöitä. Lapsena kävin ahkerasti pyhäkoulussa. Ihmeellistä, että muistan nuo Veera-tädin opettamat laulut vielä tänäkin päivänä. Kesäleirejä on ikävä vieläkin. Ne olivat vahvoja kokemuksia. Kuten myös se, että muutettuamme Australiaan tulkkasin hengellisissä kokouksissa jo 14-vuotiaana. Siellä olin kolme vuotta. Tultuamme takaisin Suomeen olin seurakunnassa aktiivinen. Olin mukana soittokunnassa ja siinä sivussa tuli perustettua enteellisesti helluntaiseurakunnan jääkiekkoporukkakin. Toiminnan kuihduttua menimme urheiluseuraan.

En tiedä, olisiko elämästäni tullut täysin erilainen, jos en olisi joutunut eroon seurakunnasta lukioikäisenä. Seurakunnassa epäiltiin, että olimme joutuneet huonoille teille. Loukkaannuin tästä, jätin eropaperit ja suljin seurakunnan ovet vuosikymmeniksi. Olihan siinä toki jotain totuuttakin. Nuorten miesten elämässä se meni jotenkin niin, että kesällä olimme uskovaisia, talvella usein jotain muuta.

Minusta ei tullut urheilijaa, vaikka urheilua oli elämässä paljon. Minusta tuli taustavaikuttaja ja kulttuurivaikuttaja. Olin perustamassa mm. SM-liigaa, jääkiekkomuseota, johdin Tampere-taloa ja menin mukaan televisiobisnekseen. Olen kiitollinen rikkaasta elämästä, kuten myös ajastani kansanedustajana. Se merkitsee sitä, että olen saanut kokea paljon asioita ihmisten kanssa.

En ole mitenkään peitellyt uskoani kaikkivaltiaaseen. Uskon vahvasti meidän Vapahtajaamme ja iankaikkiseen elämään. Se mitä nuorena koin, on kantanut läpi elämän. Jeesus oli välillä hukassa tai paremminkin minä olin hukassa. Myönnän olleeni melko kaukana pitkät ajat enkä päivittäin muistanut näitä asioita. Vanhemmiten Jumalan merkitys on vahvistunut. Kuuntelen usein Radio Deitä, se tuo minulle uskonvahvistusta. Rukouksen voima on suuri. Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, niinhän me lauloimme minun nuoruudessani, ja niin minä laulan vielä tänäänkin.